Saikulla

Niin ne viilenevät loppukesän kelit yllättivät meidät. Pieni ponityttö sairastui ensin, minä sitten ja lopulta eläinlääkäri suositteli Riiallekin lepoa. Riia vaikuttaa päällisin puolin terveeltä, meillä muilla nenä valuu senkin edestä. Kentällä Riia on kuitenkin köhinyt enenevässä määrin. Syynä voi tietysti olla kentästä nouseva hiekkapöly, mutta otetaan nyt varman päälle ja katsotaan, josko yskä lähtisi levolla. Onni onnettomuudessa sairaslomamme osuvat päällekkäin. Ei tarvitse murehtia heporukan liikuttamisesta. Kävelytystä eläinlääkäri kyllä suositteli, mutta siitä Riia osaa onneksi itse pitää huolen laiduntaessaan yötä päivää.

Nastamuumio.

Jos ei sateita lasketa, alkaa laidunelo olla Riian mielestä varmaan entistä nautittavampaa. Helteet eivät enää väsytä, eivätkä ötökät ahdistele. Riia on nimittäin kärsinyt ötököistä aika lailla. Lienevätkö ne täällä etelässä ärhäkämpiä, sillä aiemmin niistä ei kuulemma ole ollut haittaa. Riia on saanut muutamia kunnon paukamia, joista pahin sattui tietysti kainaloon aivan satulavyön viereen. Se pääsi äitymään jo aika pahaksi, kun satulavyö hinkkasi sen auki, mutta tehohoidossamme se on onneksi nyt jo lähes parantunut.

Päähän ötökät ehtivät syödä muutaman pahannäköisen kraaterin ennen kuin sain hankittua kärpäshupun. Riia ei ole ollut hupusta moksiskaan. Ehkä se jopa pitää siitä. Eipähän auringonvalo häikäise, eikä naapuritarhan oripoika huomaa, jos sitä salaa vähän vilkuilee. Tarjoaapa huppu hieman yksityisyyttäkin. Jos vaikka tekee mieli ottaa päivänokoset juuri, kun ryhmä ihailijoita keikkuu kameroineen sähkölangan toisella puolella. Pikkuhiljaa hupun voi onneksi jo jättää pois, kun ötököitä tuntuu olevan päivä päivältä vähemmän. Kohta alkaa sen sijaan hirvikärpäskausi. Mutta eipä hätää: kokemukseni mukaan ne jättävät kimot aivan tyystin rauhaan. Jotain käytännön hyötyä tästä työläästä väristäkin siis!