Viimeaikoina mediassa on ollut näkyvästi esillä myös erityisesti kilpahevosten huono kohtelu. Hevosiin kohdistuva väkivalta on surullisen yleistä ja myönnän sortuneeni siihenkin. En tietenkään satuttamistarkoituksessa, mutta raippa on kyllä viuhunut eikä ohjastuntuma ole aina ollut kaikkein pehmein. Väkivalta kulkee usein käsikädessä osaamattomuuden kanssa. Allekirjoitan tämän täysin. Huolestuttavaa on se, etteivät kaikki edes yritä löytää muita keinoja kommunikointiin.
Tavoitteenani on kohdella hevostani parhaalla mahdollisella tavalla ja järjestää sille olosuhteet, joissa se voi viettää varsinaista hevosen elämää. Alta selviää, kuinka se käytännössä toteutuu, sillä vastasin kokeeksi Eläinten viikon sivuilla oleviin hevosen toiveisiin.
![]() |
| Eläinten viikkoa vietetään vuosittain 4.-10.10. Tänä vuonna teemana on hevonen. |
Ethän hallitse hevosta kivulla
Pyhä pyrkimykseni on välttää väkivaltaa. Tunnustan, että raippa ja/tai kannukset ovat kyllä edelleen käytössä. Vierailemme jälleen huomenna Kari Vepsällä juurikin siitä syystä, että saisimme lisää eväitä väkivallattomaan, hevosen kielellä tapahtuvaan kommunikointiin. (Ja taas Riia joutuu matkustamaan...)
Varusteilla on väliä
Riian kauppaan kuului melkoinen arsenaali sille täydellisesti istuvia varusteita. Niiden lisäksi ostin sille uudet suitset, joissa ei ole alaturpahihnaa ollenkaan. Olen myös haaveillut western-satulasta. Sitä voisi käyttää maastolenkeillä ja kuka ties vaikka innostuisimme treenaamaan länkkärimenoakin! Western-satuloissa paino jakautuu tasaisemmin hevosen selkään, joten selkäongelmia länkkäriratsuilla on aniharvoin.
Hevonen kärsii yksinäisyydestä
Riia laiduntaa/tarhaa tällä hetkellä yksin. Sillä on kyllä kavereita lähes kosketusetäisyydellä, mutta tammojen yhdistäminen ei kesällä valitettavasti onnistunut. Riia osaa olla hapannaama. Tallillemme tuli hiljattain kolmaskin suomenhevonen, jota on kaavailtu Riian tarhakaveriksi. Ensi viikonloppuna kokeillaan kuinka käy!
Haluan liikkua
Riia ulkoili kesällä ympärivuorokautisesti. Vasta viimeiset pari viikkoa se on viettänyt yönsä sisällä. Edelleenkin se saa olla ulkona aamuvarhaisesta iltamyöhään. Sillä on käytössään paljon tilaa, jonka se kaikeksi onneksi myös hyödyntää oikein hyvin. Omatoimisen liikunnan lisäksi Riiaa liikutetaan monipuolisesti päivittäin. Kentällä ratsastamisen lisäksi sillä maastoillaan paljon, sitä juoksutetaan ja sillä ajetaan.
Tarvitsen sopivasti ruokaa
Riian jalkavian takia sen paino on jatkuvassa tarkkailussa. Se ei saisi lihoa yhtään, sillä ylimääräinen massa kuormittaa sen jalkoja. Riia on onneksi pysynyt sutjakassa kunnossa laidunkaudesta huolimatta. Olen hankkinut sille karsinaan slowfeeding -verkon, jotta se ei ahmisi heiniään liian nopeasti. Myös tarhoissa hevosilla on heinäverkot talvisaikaan.
Viihdyn pihatossa
Riia saa todennäköisesti siirtyä pihattoelämään lähivuosina. Se saattaa olla mahdollista nykyisellä tallillamme, joten Riian ei tarvitse sen takia edes muuttaa minnekään. Nykyisin se asuu ulkokarsinassa, joka näyttää soveltuvan sille oikein mainiosti. Yläluukut pidetään auki kovimmille pakkasille saakka, sillä hevoset lämmittävät karsinat tehokkaasti. Ilma vaihtuu hyvin ja hengitystiet pysyvät kunnossa. Karsinastaan se voi tähyillä maailmanmenoa ja seurustella naapureidensa kanssa. Riiasta huomaa entistä selvemmin siinä olevan jotain kylmäveristä. Jo nyt sen talvikarva on alkanut kunnolla kasvaa. Saapa nähdä millainen tupsujalka siitä vielä talven mittaan kuoriutuu!
Haluan pysyvän kodin
Sen olet nyt saanut!





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti