Videopostaus: EXTREME-ajelulla!

Ehdittiin siskon kanssa ajolenkille viime hetkellä ennen pakkaskelejä. Matkaan lähdettiin illan jo hämärtyessä. Kun ei maltettu kääntyä ajoissa takaisin, taitettiin kotimatka otsalamppujen valossa. Tulipahan testattua sekin, ettei Riia pelkää pimeää. Yhtä innokkaana ja keskittyneenä se hoiti homman kotiin kuin aina ennenkin. Ai että, kun sai taas olla ylpeä!

Kamera oli matkassa mukana, joten tervetuloa kyytiin!


Saapa nähdä, kuinka talvella päästään ajamaan. Jos vaikka jostain löytyisi vanha kunnon kirkkoreki, voisi sellaista Riian perään kokeilla. Tunnen tosin itseni vielä hieman epävarmaksi kuskinpukilla, sillä ajaminen on minulle uutta puuhaa. Koko touhu on vaikuttanut vaikealta ja monimutkaiselta. Kosketuspintaa ajomaailmaan on minulla vuosien varrella ollut hyvin vähän. Ellei ponikärryttelyä lasketa. Se onkin muuten jännä juttu, kuinka erillään ratsastus- ja ajohommat edelleenkin ovat toisistaan. Onhan kärryjen vetäminen hyvää treeniä ja hauskaa vaihtelua koulupolleillekin. Tämä näyttäisi jälleen olevan yksi niistä asioista, joita voi oppia, jos vaan haluaa.